Masentaa, tärisen kahvi/nälkähorkassa ja ajattelen. Mun elämää. Taas, tiedän että tää on vain teinin valitusta ja elämäntuskaa, mutta silti!
Sanotaan vaikka että A kävi, A on "unilelu". Josta ei tosin koskaan jää kovin hyvä mieli, ei siksi että haluaisin, että se olis jotain enemmän tai muuta kliseistä. Mukava tyyppi ja hyvä sängyssä. Mutta sen takia musta on tulossa kyyninen, jos en jo ollut. No, ne asiat ei kuulu tähän blogiin. A on myös selvästi kiinnostunut ystävä/kämppiksestäni. Ja jostain syystä se ärsyttää ja harmittaa, mikä ei ole omistushalua, vaan silkkaa huonoa itsetuntoa, koska kämppikseni vaan on liian täydellinen muhun verrattuna. Kiitos, sain purkaa.
(Ja kyllä, annoin A:lle, koska eihän kukaan tee mitään väärin, mä vain olen se katkera paska)
Se oli yksi mikä masensi, toinen on sitten treenit... Olin joskus niin fitti! Jaksoin, ja mussa oli potentiaalia kehittyä, nykyään vaan nukun ja ahmin kotona, kaupassakäynti on suuri saavutus. En ole vielä menettäny kaikkea sen suhteen, musta voi tulla jotain. Aika lähellä reunaa tosin jo ollaan...
Numero kolme on varmaan sitten se elämänhalun puute. En ole tappamassa itseäni, olen liian mitäjos-tyyppi, joten roikun täällä... Mutta en keksi mitään järkevää tekemistä, koulu ei kiinnosta, ja kaikki päivät vain on samanlaisia ja harmaita, niissä ei ole mitään uutta tai jännittävää. Itse tietenkin olen tämän todellisuuteni luonut, joten ei mulla pitäisi olla oikeutta valittaa, mähän voin tehdä tästä erilaisen ja jännittävän! Ei vaan inspaa mikään muu kuin tuo treenaaminen... Im so pathetic...
En taida avautua enempää, ei tarvi miettiä, johan tässä oli tarpeeksi.
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti