Neljä vuotta. Olen tehnyt neljä vuotta perustavanlaatuista virhettä treeneissäni. Tekniikkavirhe siis, mutta minkä tuolle enää voi, hyvä että huomasin asian nyt. Huomasin monta muutakin asiaa tänään, mm. sen että luulen itsestäni liikaa matolla, en ole niin hyvä kuin olen uskaltanut toivoa (eikä sekään ole ollut kovin hyvä, toivoni osaamisesta).
Keitän riisipuuroa, en tosin aio itse syödä sitä, mutta karvainen ystävä rakastaa tuota. Hyvä että joku on tyytyväinen, mulla on mennyt tänään:
0,5l light-siideriä
2 kuppia maitokahvia
3dl jääkahvia
(kaakaota mukillinen)
Suluissa kaakao, se tulee vasta lenkin jälkeen. Missä voi mennä pitkään, makasin äsken sohvalla valot kiinni, ja kuvittelin elämättömän elämäni. Millainen se olisi päättyessään. Iltaisin masentaa, eikä tämä päivä tee poikkeusta. Huomenna on sentään vaaka, ja naurettavaa, mutta se antaa pienen ilon aamuun, laskenut paino... Ketähän varten laihdutan? Kuvittelin tilanteen, jossa olisin ainoa ihminen maailmassa, mitä tekisin? Vastaus: Hakisin kaupasta ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Söisin ja oksentaisin, enään ei olisi kiire mihinkään, ja kaikki olisi ilmaista. Hakisin myös hyviä leffoja tai kirjoja ja nauttisin sähköistä niin kauan kuin sitä riittäisi. En oikeasti keksi mitään muutakaan... Pelottavaa kuinka tärkeää ruoka on mulle, ja syömisestä saatava nautinto. Toinen on liikunta, ja molemmista näistä voisi nauttia myös terveellä tavalla, mutta en osaa.
13 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti